Retki Ulko-Tammioon

Eilen aamulla lähdin paatilla Ulko-Tammioon. Retki oli Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämä Arktika-linturetki. Paatti oli nimeltään Vikla. Siellä oli reilut viisikymmentä ihmistä. Merireitti saareen oli sellainen, jota ovat viikingitkin aikoinaan seilanneet.

Saari oli ihan mielettömän hieno. Olin ihan mykistynyt siitä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.


Kaksi ihaninta juttua oli käydä lintutornissa ja kiertää saaren eteläinen niemennokka. Siellä niemennokassa oli kerrassaan ainutlaatuinen tunnelma. Meri näyttäytyi aavana ja sinisenä edessäni. Fiilikseni oli aivan huikean hyvä kävellessäni paljain jaloin lämpimiä silokallioita ja ihmetellessäni kaikkea vastaantulevaa. Oli oranssilla jäkälällä kuorrutettuja lohkareita. Oli erikoinen pyöreä kuoppa kivien ympäröimänä, liittynee kai sotahistorian linnoituksiin. Oli pieni lampi, jossa uiskenteli vesiliskoja eli salamantereita. Ikinä ennen semmosiakaan nähnyt, niin sai sitä ihmetellä.

Lintutornista näki koko saaren sekä suuren meren kaikista ilmansuunnista. Saattoi ihastella sinistä taivasta ja merta ja taivaanrantaa. Kaukana merellä siinsi kaunis ja kiehtova Suursaari, joka on ennen kuulunut Suomelle, mutta kuuluu nykyään Venäjälle. Saaren silhuetti on kaunis monine kukkuloineen.

Saarella on merkkejä sodasta. Esimerkiksi suuri, louhittu tunneli, jonka läpi kuljimme. Kallion kylkeen oli kaiverrettu nimi 1800-luvulla.

Opas kertoi saarella aiemmin asuneesta mäyrästä, joka varasteli retkeläisten eväitä.

Nähtiin monia erikoisia ja erilaisia lintuja: merikotka liiteli taivaalla, merimetsot meren yllä ees taas, haahkat seisoi hiekkasärkällä, meriharakat, kyhmyjoutsenet ja tiirat muni, satapäinen alliparvi hengas merellä. Tiirat lenteli kalat suussa ees sun taas. Monenlaista väkeä!

Rantakäärme luikerteli kivikossa, toinen sammalikossa ja kolmas kiemurteli ihan täysiä mua pakoon. Molemmat säikähdettiin toisiamme. Sen kiemurtelu oli niin villiä, että lähin itekkin täysii toiseen suuntaan sitä pakoon, heheh. Käärmeillä on ihan mielettömän huvittava liikekieli. Viuh viuh.

Rantaan oli ajatunut jos jonkinmoista muovipussia ja kanisteria, niin ne minä ajattelin haalia pois samalla kulkiessani. Hyi että, en tykkää sitten yhtään muoviroskista merissä. Harmittavaa.

Kotona minusta tuntui, että oliko tuo äskeinen retki unta vai totta, kun niin hienoa siellä oli. Katsoessani peiliin täytyi kuitenkin uskoa todeksi yhdeksän tunnin ulkoilu auringon alla: naamani oli punainen kuin tomaatti. Jogurttia naamaan, se helpottaa, kertoi eräs retkellä ollut.

Lintutornista näkyi Suursaaren siniset kukkulat 

Luikerteleva rantakäärme

Rantakäärme

Vesiliskoja eli salamantereita kutupuuhissa

Hyi roskia, mixi?

Jäähyväiset saarelle.